Rakas päiväkirja.. Rakas blog.

Rakas kömpelö-kirjoitusalusta-johon-en-keksi-kirjoitettavaa.

Miten tämmöinen teksti oikein pitäisi aloittaa?

 

Tämä on ensimmäinen blogi-kirjoitukseni, kuten kenties huomasitte. En ole koskaan aiemmin siirtänyt monimutkaisia aivoituksiani julkisesti luettavaksi. Toki olen kouluaikoinani kirjoittanut aineen kuin toisenkin, mutta olen pitäytynyt siisteyden rajoilla ja välttänyt asiattomuuksia. Nyt en koe tarvetta sensuuriin, vaan kirjoitan asioita, joita mieleeni juolahtaa. Tästä johtunee se, ettei blogillani ole aihetta tai teemaa. Blogini ei oikeastaan kerro mistään.  Kirjoitukseni ovat juuri sitä itseään.

Tarkoituksenani on vapauttaa pitkään kahlittuna ollut luovuuteni. Jotain mysteeristä tapahtui aikuistumiseni myötä: olen menettänyt luomisen kiihkon ja rajattoman mielikuvitukseni. Luulin pitkään, että mielikuvitus olsi ehtymätön voimavarani ja luovuus pohjaton arkku. Olen joutunut pettymään ja saanut rypeä julmetun pitkään tässä aikaansaamattomuuden nahkeudessa. En keksi piirrettävää, en tarinoita kerrottavaksi. Korkeintaan keksin mielikuvituksellisia syitä poissaoloon töistä, jotta voisin istua kotona kaivaen nenää ja katsoen ostoskanavaa. Enkä edes valehtele.

Tavoitteenani on tehdä uusia asioita, avartaa maailmaani ja haastaa itseni. Haluan löytää itsestäni taas sen pienen seikkailijan, jollaiseksi olin vielä myöhäisessä teini-iässä kovaa vauhtia kasvamassa. Haluan olla innokas, innovatiivinen ja peloton. Tahdon oppia tuntemaan itseni uudella tavalla - tai uudelleen.

Täten tahdon herättää itseni arkeen. Jokaikinen päivä, tästä hetken edespäin, aion tietoisesti oppia jonkin uuden asian, kokeilla jotain ennestään tuntematonta tai tutkiskella itseäni. Aloitan uuden sivun tässä homehtuneessa kirjassani. Asenteeni on vinksahtanut jo lähtökohtaisesti, joten sitä en aio anteeksi pyydellä nyt tai koskaan myöhäisemmässä vaiheessakaan kirjoitusprosessiani.

 

Viiraten ja höyryten mennään -tietenkin.